|
|
Wednesday, April 23rd, 2008
|
|
|
Se ois kesäki taas tulossa. Huomasin tuossa että sitä alkaa iteki pikkuhiljaa orientoitumaan kunnon kesäfiilikseen ku sanavarasto alkaa muuttuun kesäisemmäks. Miehän en talvellakaan juuri kotona viihy ja nyt en enää ees puhu meneväni kotia vaan totean vaan meneväni "käväseen siellä".
Pitänee kuitenki tänä kesänä yrittää istua kämpillä ja kirjottaa opinnäytettä ku en kerta töitäkään saanu. Vaikeaa se vaan tulee olemaan jos ulkona on hyvät kelit. Mitä sitä turhia kotona istumaan jos voi olla ulkona auringon paiteessaki. Pitänee varmaan alkaa raahaamaan kannettavaa matkassa että voi sitten istuskella rannalla ja kirjotella menemään. Ei hullumpi idea itteasiassa, istuskella jossain terassilla ja paistatella päivää samalla ku kirjottelee menemään. Toisaalta, enemmän se kai menee siihen että oon päivät ulkona ja sitten illalla/yöllä ku kaverit nukkuu niin saan kirjotella rauhassa.
Tuo on taas tuota pakollista vapaaehtosuutta mikä aina silloin tällöin nostaa rumaa päätään, opinnäytteen kirjottaminen siis. Toinen samantapanen nakki oottaa ens syksynä ku uuet vaihtarit tulee. Joka tutor-porukassa pitäs aina olla yks vanhempi ja kokeneempi tutori päätutorina ja nyt näyttää siltä että se tulee oleen allekirjoittanu. Mie en oo vieläkään sata varma haluanko sen homman, haluaisin vaan olla normitutorina mutta se vaihtoehto on multa näköjään suljettu ku taian olla ainoa vanhempi tutori, joka on paikalla ku uuet vaihtarit tulee. Huoh...
Eipä siinä, pitää katella jos tässä sais taas ittensä aktivoitua blogin kirjottelemiseen. Piettäkää hauskaa, nauttikaa tulevasta kesästä ja sulkekaa herrantähen ne telkkarinne!
Dregon
Herranne ja mestarinne
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Friday, December 14th, 2007
|
| Subject: | Joulu |
| Time: | 1:26 am. |
| Music: | Amduscia - Impulso Biomecanico. |
|
Lueskelin tuossa vähän aikaa sitten Roihua. Eräässä artikkelissa nuori nainen valittaa Joulusta. Siitä miten kaupallinen se on ja miten se aiheuttaa stressiä ihmisille. Artikkeli mitä luultavimmin on kirjoitettu kritiikiksi Joulunvihaajia vastaan mutta se herättää silti mielenkiintoisia ajatuksia.
Maailmassa on paljonkin ihmisiä, jotka eivät pidä Joulusta. Heidän mielestään se todellakin on turha juhla, jonka alkuperäinen tarkoitus on unohdettu, ja joka on uhrattu kaupallisuuden alttarilla. Olen samaa mieltä. Joulu todellakin on uhrattu kaupallisuuden alttarilla ja ne meistä, jotka eivät nukkuneet uskonnontunneilla, varmaan muistavat vielä jonkun Jeesus-nimisen tyypin ja hänen syntymäpäivänsä.
Kun kaikki uskontoon tai kaupallisuuteen liittyvä roska laitetaan syrjään, mitä jää jäljelle? Itselleni nousee ensimmäisenä mieleen juurikin se asia miksi pidän Joulusta. Saan viettää aikaa perheeni kanssa. Voimme olla taas perhe. Arkiset kiireet eivät hätyyttele meitä. Isällä ei ole illalla lentopallotreenejä, mun ei tarvi mennä aamulla aikasten kouluun eikä äitillä ole kädet täynnä työtä. Laatuaikaa itselleni läheisten ihmisten kanssa, kukapa sellaisesta ei tykkäisi.
Paras puoli Joulussa on juurikin mahdollisuus istahtaa alas perheen ja sukulaisten kanssa. Itse pidän kaikkein tärkeimpänä mahdollisuutta viettää aikaa vanhan mummoni kanssa. Hän ei enää kauaa tule olemaan keskuudessamme ja kun vuosia on itsellenikin kertynyt, olen alkanut ymmärtämään asian lopullisuuden varsin vahvasti. Haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa läheisteni kanssa kun se vielä on mahdollista.
Jokainen läheisistäni on lahjan arvoinen. Jokainen heistä myös tietää, miten paljon heitä arvostan. Suurin osa heistä ei tule ikinä saamaan minulta lahjoja. Se ei kuitenkaan tarkoita etten välittäisi heistä, minulla ei vaan ole varaa ostaa heille lahjoja joka ikinen päivä, koko elämäni ajan.
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Tuesday, August 21st, 2007
|
| Subject: | Äijyys |
| Time: | 11:20 pm. |
| Mood: | indescribable. | | Music: | Summoning - Long lost to Where no Pathway Goes. |
|
Aloimpa tuossa eräänä päivänä pohtimaan että mitä on tämä äijyys, joka nyky-yhteiskunnassa tunkee rumaa päätään esiin joka paikasta. Onko se sitä että iso ja ilkeän näköinen heviäijä kaataa puun tai istuu vatsa sekaisin, oksennuspussi kourassa, hävittäjän kyydissä? Onko palomiestä leikkiminen kenties "äijää"? Mielestäni kyseiset temput ovat vain huonon itsetunnon epäonnistunut yritys todistaa muille, kyllä, mie olen äijä.
Kun itse ajattelen mitä äijyys on, mieleeni tulee väistämättä pari henkilöä kaveripiiristäni. He tekevät asiat niin kuin parhaaksi näkevät, muitten mielipiteistä välittämättä. He uskaltavat olla erilaisia eikä heillä ole pienintäkään tarvetta miellyttää ketään. Juuri tämän näen olevan "äijyyden" ytimessä, ettei tehdä asioita koska muut niin haluavat (tai oletetaan haluavan), vaan tehdään ne koska ITSE halutaan. Kuulostaako saivartelulta? Menkää itseenne, tutkikaa itseänne, tulkaa sitten sanomaan se...
Nykyään suuresta massasta löytyy helposti useitakin miehenalkuja, jotka huutavat suureen ääneen olevansa äijiä. Valitan pojat, edellä mainittu asenne vaatii suurta itseluottamusta, ja ihminen jolla on pakonomainen tarve korostaa jotain puolta itsestään huutelemalla siitä koko ajan, epäonnistuu surkeasti ja näyttää silmissäni lähinnä eksyneeltä pikkulapselta, joka ei ole oikein varma itsestään. Henkilöllä, joka puhkuu itseluottamusta, ei ole minkäänlaista tarvetta korostaa itseään, se kyllä näkyy. Sama pätee äijyyteen, elämänkokemukseen, älykkyyteen jne...
Näkisin myös, että ennen kuin henkilöä voi kutsua äijäksi, tulee hänen olla aikuinen. Se taas tarkoittaa kaikenlaisten lapsellisuuksien, lähinnä ajatusten, hylkäämistä ja henkistä kasvua. Ajattelusta omilla aivoilla on hyvä aloittaa.
Tietysti voidaan aina kiistellä myös siitä, kuuluuko äijyyteen tietynlaisten urheilulajien tai aktiviteettien suosiminen. Aikoinaan ajattelin näin, mutta luovuin ajatuksesta ymmärrettyäni, että tällainen on vain avuksi kun halutaan todistella muille jotain mikä ei ole siellä. Vai onko jonkun mielestä muka vaikuttavaa, jos kaveri ylpeillen sanoo harrastavansa vaikkapa jenkkifutista?
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
|
Mikä ihme mun joukkuetovereihin on menny? Keväällä meiän seuralla oli vielä kaikki hyvin. Jätkiä oli joka harkoissa reilusti, ja henki oli loistava. Tänään meitä oli harkoissa kaks. Kesälomat kyllä rokottaa kaikkia Suomen rugbyseuroja raskaalla käellä mutta meille se on yhtä murhaa. Vaikka kesälomalaisetki otettais laskuista pois niin meille jäis silti vajaa kymmenen aktiivia. Paitti että nekään ei ollu tänään reeneissä niin ei niistä ollu myöskään kukaan ilmottanu ettei tule. Yks jopa soitti ja _sano_ tulevansa. Ei voi käsittää...
Missä on velvollisuudentunto? Kaikille on sanottu moneen kertaan että soittaisivat jos eivät tule niin muille vois sitten ilmottaa että kannattaako reeneihin tulla ollenkaan. Sehän nyt vielä enemmän syö toiminnasta uskottavuutta ku viestit ei kulje ja paikalle raahautuu kaks tyypiä ihmetteleen että missäs muut on. Tää tilanne on aivan uskomaton. Mellä on tosiaanki tällä hetkellä puolet jäsenmaksun maksaneista tyypeistä hukassa eikä kukaan tiiä missä ne on eikä ne itekään ole ilmotelleet mitään vaikka postituslistalla vielä ovatki ja varmasti kaikki seuran tiedotteet saavat.
Kuten Matti Näsä sanoisi: "Mua ei taas huvita yhtään"
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
|
Kävimpäs viikonloppuna Sodankylässä kertaamassa. Mie voisin toki ottaa puheeksi mun surullisen haavoittumisen taistelukentällä ja sitä seuranneen lääkintämiestovereiden kiroilun ruumista pois raahattaessa ja jopa kuolleeksi julistamisenki, mutta empäs vaan taiakkaan. Aattelin ennemminki pakista teille Käyrämöstä. Tietääkös kukaan mikä se on? Nelostieltä katottuna Kyrämö ei ole muuta kuin huoltoasema mäen päällä juuri kaupungin rajalla, 90 kilometriä sen keskustasta, just puolivälissä matkaa Sodankylään mentäessä.
Harva arvaakaan ohi mennessään että Käyrämö on Rovaniemeksi kutsutun metropolimme kansainvälinen keskus. Aseman nimikin on osuvasti Käyrämön keidas. Käyrämössä oleva huoltoasema ei nimittäin ole mikä tahansa huoltamo, vaan sen tiloissa on kiinalainen ravintola. Onkos tuo nyt oikeestaan ihme kun paikan omistaa kiinalaisperhe. On se vaan jännä mennä huoltoasemalle keskellä ei mitään ja nähdä ruokalistalla Pekingintyyliin laitetut porsaansuikaleet ja pyttipannut sulassa sovussa keskenään. Jotta kaikki olis vielä hieman erikoisempaa, mainostaa tämä keidas vielä toimivansa myös Internetkahvilana. Edes Rovaniemen ydinkeskustasta sie et löydä Internetkahviloita. Pizza-bar yritti ja epäonnistu surkeasti, sitä ennen täällä on kertaalleen kävässy vastaavanlainen, mutta sekin on jo kuollut ja kuopattu.
Miksikö mie puhun Käyrämön keitaasta? Mainostaakseni? Vai olisikos syynä kenties oma laiskuuteni ja kyvyttömyyteni, ehkä jopa haluttomuuteni keksiä mitään oikeesti kiinnostavaa kirjoteltavaa? Ehkäpä mie vaan haluanki jaaritella turhia, jotta voin sitten joskus sanoa pitäneeni blogia. Jos keksitte vastauksen niin kertokaa toki mulleki...
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
|
Nyt se on sitten tapahtunu, mie oon ostanu ensimmäisen rap-levyni! Ei sinällään ihmeellistä ku ottaa huomioon mun nykysen musiikkimaun, mitä ei periaatteessa ole koska se on niin laaja. Siinä mielessä tää on hyvä tilanne että nyt teinivuosien kaikki-muu-on-paskaa-paitti-kusi asenteesta on päästy lopullisesti eroon, rap oli nimittäin sillon ehottomasti pannassa. Nykyäänhän mie kyllä kuuntelen musiikkia ihan laiasta laitaan, deathista klassiseen, popista rockiin ja dancesta räppiin.
Tästä päästäänki näppärästi aasinsiltaa pitkin Lordiin. Sain siskolta synttärilahjaks Lordin kirjan ja sitä lueskellessani tulin siihen tulokseen etten piä Putaansuuta vakavasti otettavana muusikkona. Miksikö? Putaansuu myöntää ite kirjassaan ettei kuuntele juurikaan muuta musiikkia ku kasariheviä. Mun on vaikeaa hyväksyä tuollasta koskaa se tappaa musiikinteosta kaiken perspektiivin. Kyllä Putaansuu varmasti Lordin oman aihealueen eli kasarihevin tuntee mutta eikös ammattilaisella pitäs olla kunnon näkemys alaansa kokonaisuudessaan, ei vaan siihen omaan juttuunsa? Mitäs siitäkään tulis jos mie tekisin nettisivuja käyttämällä aina samoja tekniikoita, värejä ja muotteja?
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
|
Tunteella vaan on lähinnä vastaus kysymykseen "Miten?".
Syvällisemmin pohdittuna "tunteella vaan" on ohjeistus elämään ja siinä pärjäämiseen, mutta yleensä vain käytännön neuvo, kuinka tehdä jokin asia tai kuinka selvitä tilanteesta.
Esimerkkinä toimikoon kysymys: "Miten pärjään koko illan hänen kanssaan?"
"Tunteella vaan" on kehotus ottaa asiat rennosti sen enempiä murehtimatta. Asioita useimmiten on turha pohtia liikaa etukäteen, vaan itse tilanteessa sitten tehdään päätökset ja ratkaisut.
Ai miten?
No tunteella vaan.
|
|
Comments: Read 1 or Add Your Own.
|
|
|
Nyt ahistaa. Sain pitkästä aikaa inspiraation alkaa vääntään nettisivujani. Tein niitä vähän aikaa mutta sitten piti lopettaa ku grafiikan tekeminen osoittautu yllättävän vaikeaks auringon paistaessa _suoraan_ läpi mun verhoista. Perhanan kesä ku tullee aina häiritteen ihmisten elämää. Mustissa kuteissaki kulkeminen on taas vähän hikisempää puuhaa ja taas pitää katella ku naiset kulkee vähissä vaatteissaan kadulla. Tuossa ykski päivä näin jonku varhaisteinin, jolla oli niin vähän vaatetta että moni strippariki ois kateellinen. Siis oikeesti, mitä liikkuu pienen ihmisen päässä ku se kulkee vesirajahameessa ku lämpöä on vasta 10 astetta? Tulis jo äkkiä talvi ja pakkaset...
Mun kämpässä on tänään ollu sellanen kunnon alkuvoimanen hevimeininki. Ulkona tuulee niin pirun kovaa että se repii kohta katonki irti ja sen huomaan tässä mun penthousessa yllättävän hyvin. Koko perhanan kämppä tärisee ja meteli on infernaalinen. Siihen päälle vielä Immortalia soimaan. Kun Blashyrkh kajahtaa, tunnelma on niin korkealla että se tekee reiän siihen kattoon mitä pyörremyrsky riepottelee tuolla jossain. Blashyrkh, kuningaskunta ikuisen lumen ja jään maailmassa, jota hallitsee Pakkasen Jumala, Suuri Ravendark. Immortal on kyllä mielenkiintonen bändi, varsinki niitten promokuvat, joista kaks on sijoilla 2 & 3 listassa nimeltä kaikkien aikojen 10 naurettavinta black-metal kuvaa. Ainaki pojilla riittää asennetta. Bändistä mitään tietämättömille sellanen tietoisku että Immortalin lyriikat ei käsittele Satanismia tai kristinuskon vastasia aiheita juuri ollenkaan. Pääasiassa pojat keskittyy talveen, pimeyteen ja sen sellaseen.
|
|
Comments: Read 2 or Add Your Own.
|
|
|
Mun on pakko mainita parista tyypistä jotka tapasin tuolla Rovaniemen vilkkaassa yöelämässä tuossa kuukaus takaperin. Olin tulossa kaverin synttäribileistä ja menossa Grandeen kattoon keikkaa ja olin about sadan metrin päässä G:stä ku yhestä parkissa olevasta Corollasta mulle huuettiin että "Vitun apina, aja se partas!". Onko se nyt välttämättä fiksua että tyyppi, jolla on pituutta se 175 ja painoa varmaan 70 kiloa huutaa 188 senttiselle, 120 kiloselle korstolle tuollasta? Rauhallinen persoona ku olen niin en siihen alkanu mitään sanomaan, puhumattakaan että tekemään, mutta oon kyllä jälkeenpäin miettiny että ois pitäny huutaa takasin "Vitun apina, mee stylistille!" Tyypillä oli nimittäin päällään sinikeltanen Heja Sverige! paita ja tukka laitettu kolmelle nakille. Mie oon aivan varma että sieltä ois löytyny myös tribaali-tatuointi ku ois tarpees ettiny. Surullista kyllä, se tyyppi luultavasti onki käyny stylistillä, nykymuoti ku on mitä se on. Toisaalta, jos mie oisin siihen jotain alkanu huuteleen tai tekeen niin sitte oisinki saanu juosta vihasia ammareita karkuun keskellä Rovakatua nimittäin eihän tuon kokonen tyyppi tuskin ois ees uskaltanu huuella tuollasta ellei olis varma että Antti-Jussi ja Pikku-Petteri tulis auttaan kaveria hädässä.
Toinen vastaavanlainen tapaus sattu viikkoa myöhemmin Harunossa. Olin siinä neljän maissa tilaamassa kaverin kans pitsaa ja nojailin tiskiin. Aloin sitten vilkuileen taakseni että onko paljonki jonoa ku mulle yhtäkkiä huuettiin että "Älä tuijota mua!". Siis mitä ihmettä? Onko pienellä ihmisellä taas vähän itsetunto ongelmia? Tein sen uuestaan, taas sama huuto. Johtuuko tuo käytös kenties siitä harhaluulosta että kainalossa oleva blondi ois mahollisesti vaikuttunu ku jätkä, joka on lähinnä kokoluokkaa nyrkillä-tapettava-huora, uskaltaa sanoa tuollasta itteään päätä pitemmälle ja kaks kertaa painavammalle tyypille? En oo eläessäni ollu tappelussa enkä niihin myöskään yritä hakeutua. Tappeleminen, edes verbaalinen sellanen, ei kiinnosta niin kauan ku on epäilyskään siitä että kyseisen tyypin takana olevat kaverit saattaa agressiivisessä kännissään ruopia kiinni. Iso korsto tai ei, kukaan ei pärjää kovin kauaa kolmelle tyypille, varsinkaan jos ei oo kokemusta tappeluista.
Kaikenlaista sakkia tuollaki liikkuu. Mie voin helposti kuvitella nää tyypit istumaan olut kourassa kavereitten keskellä ja puhumassa siitä miten fiksuja tyyppejä ne oikeesti on. Paskan nakit, ne on varmasti samanlaisia, toisiaan haukkuvia idiootteja ku tääki tyyppi. Kattokaa nyt senki läppiä, blogin nimenäki "Ristiretki". Juu, varmasti. Ristiretki ihmisten eläimellisyyden alkulähteille, vihaan ja pelkoon. Tuollasten tyyppien ansiosta meillä on historiassamme niinkin hienoja episodeja ku Hitler, Stalin ja Pol Pot. Vastaavanlainen ristiretkeläinen löytyy myös osoitteesta www.shelleytherepublican.com. Luulevat olevansa niin hyviä ja loistavia vaikka oikeesti syyllistyvät samoihin juttuihin ku mistä toisiaki haukkuvat. "Vitun hevarit ku kuuntelevat aina vaan yhtä ja samaa, ei koskaan mitään muuta, eivät ees yritä. Hevi on paskaa ja hevarit homoja! Pitkiä tukkia piettävät ja riiputtavat kaikenlaisia korujaan missä on ristejä sun muita". Ja niin kauan ku kaikki muu on paskaa paitti kusi niin enkelit itkee verta ja mulla ei kiinnosta. Vaihan maisemaa Vapuks ettei vaan tarttis törmätä näihin tyyppeihin. Sillonhan menis täysin hyvä juhlapyhäki piloille...
|
|
Comments: Add Your Own.
|
| Time: | 9:41 pm. |
| Mood: |  cheerful. | | Music: | Paul Oakenfold - Teleport (Man with no name). |
|
Luomisen tuska. Siinä on mielenkiintonen käsite minkä oon viimisen viikon aikana saanu kokea aika konkreettisesti. Mie oon tässä viikonpäivät yrittäny miettiä uutta, uljasta aihetta mitä käsittelisin ja pohtisin siinä samalla sen yhteiskunnallisia vaikutuksia Suomeen kuten myös muuhun maailmaan. Toisaalta, oonkohan mie lähteny liikkeelle vähän väärällä tavalla? Tunnetusti hyvää blogiahan ei synny jos sitä miettii liikaa. Varsinkaan jos aikoo siinä sivussa piettää huumorinkukan elossa. Toisaalta, se että mie yleensäkään mietin jotain, on jo sinällään tuhoisaa, miehän saatan satuttaa itteni siinä samalla, tää koneisto ku ei kauhean vikkelästi liiku. Liika miettiminen on myös siinä mielessä pahasta että bloginhan onki just tarkotus olla tajunnanvirtaa, ei mikään viimisen päälle mietitty kannanotto, päiväkirjasta nyt puhumattakaan.
Tulin tänään, käydessäni henkeviä keskusteluja Father Denisin kanssa, miettineeks että syökö Teräsmies mitään? Tarviiko sen? Mie en ainakaan muista koskaan nähneeni sitä syömässä missään. Aatelkaapa vähän, kaveri on kuolematon, sen voi tappaa vain maailmankaikkeuden harvinaisin aine, kryptoniitti (jota muuten leffojen mukaan saa suurinpiirtein lähi-Siwasta hintaan 12,90€/Kg). Jos ajatellaan kuolemattomia fiktiohahmoja yleensäki, Highlanderissakaan kuolemattomien ei periaatteessa tarvi syyä. Ne joutuu erittäin huonoon kuntoon jos ne ei syö, mutta ne pystys oleen ikusuuden syömättä. Vampyyreistä en ala ees puhumaan, niitten traagisen tarinanhan kaikki tietää. Teräsmieheen palatakseni, aatelkaapa miten vaikea sen on esittää ihmistä kun niinkin yksinkertanen ja meille tuikitavallinen juttu ku syöminen onki yhtäkkiä tarpeetonta. Siis oikeesti, miten se jamppa väistää tuollasen perusjutun vaikkapa työpaikan yhteisillallisella?
-Juu, olin just koko päivän syömättä mitään, kuten te kaikki varmaan huomasittekin.
-Jaa, no sulla onki sitten varmaan kauhea nälkä?
-No eipä oikeestaan, taian mennä kotia mennessä Scum-burgerin kautta, jos jaksan...
Ei hitto, repesin just totaalisesti ku sain päähäni kuvan miehestä Scumin jonossa, hampurilainen kourassa piettämässä punasia kalsareita sinisten trikoitten päällä :D Oiskohan tuossa aihetta vappu asustukseks? No okei, kyllähän se varmaan voi syyä, mutta koska sen ei oikeesti tarvi niin se tekis sen vain hämätäkseen meitä. Aatelkaapa muuten vielä sellasta että eihän Teräsmies myöskään tarvi happea elääkseen, sehän vetää avaruuessa menemään ihan niin ku missä tahansa muuallaki. On yks toinenki fiktiohahmo, jonka ei tartte syyä mutta se syö silti eikä sekään tarvi happea elääkseen. Mikäkö? Zombi. Vois muuten Romeron zombi-leffat olla aika erilaisia ku siellä käveliski armeijallinen Teräsmies-zombeja, sillon ei ihmiskunnalla ainakaan ois mitään mahollisuuksia. No joo, Teräsmies on muutenki kaikkein tylsin supersankari...
Oliha meillä tänään puhetta Plan 9 From Outer Spacestakin eli selvemmin sanottuna, maailman huonoimmaks rankatusta leffasta. Leffassahan on kaikenlaista hauskaa kuten Bela Lugosin näyttelemä vampyyri, joka ei oikeesti olekaan Bela Lugosi sillä mies kuoli kesken kuvausten. Vampyyri-kohtauksissa on mies, joka on about yhtä pitkä ja jonka päälaki näyttää samalta. Muut osat naamasta peitetään samaan malliin ku mieki peitän aina itteni tuolla yöelämässä, vetämällä viitan naaman eteen :D Onhan siinä lisäks alienien alus, minkä pöyät on puusta, hautakivi, joka on pahvista ja kaatuu sekä ruohoa, joka menee rullalle zombin kaatuessa. Kohtaus missä poliisit lähtee asemalta yöllä, ajavat päivällä ja saapuvat kohteeseensa yöllä on kuitenki mun lemppari.
Ei Plan 9 kuitenkaan niin kauhean huono ole, enhän mie siitä muuten puhuskaan. Kyllä mie sen paljon mieluummin katon ku monia muita leffoja, joita tuolta Hollywoodista tulee. Se on niin sanotusti hyvä huono leffa, sen parissa viihtyy. Oon nähny monia leffoja mitkä on vaan oikeesti huonoja, ne ei jää ees millään tavalla mieleen. Näistä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Batman and Robin, jossa ei ollu muuta hyvää ku Uma Thurman tiukoissa trikoissa. Plan 9 löytyy muuten multa levyhyllystä Blues Brothersin ja Rautaristin välistä, lainaan saa jos pyytää kauniisti.
"pohtisin siinä samalla sen yhteiskunnallisia vaikutuksia Suomeen kuten myös muuhun maailmaan" HAH, salli mun nauraa. No, tulipahan ainaki sitä tajunnanvirtaa :D Piettäkää hauskaa ja olkaa kilttejä toisillenne!
|
|
Comments: Add Your Own.
|
| Subject: | Omakuva |
| Time: | 10:51 pm. |
| Mood: | awake. | | Music: | Poets of The Fall - Maybe Tomorrow is a Better Day. |
|
Ajattelin avata blogini uuelleen. Sen sijaan että valittaisin japanilaisen yliopiston opetuksen tasosta tai kertoilisin siitä, miten mulla on Grandea ikävä, mie aattelin alkaa purkaan tuntojani tätä kautta ja ehkä saada niistä itseki paremmin selvää. Jos siinä samalla mun ystävät ja kaverit saa vähän paremmin selkoa musta, siitä maailmasta missä mie elän ja niistä ajatuksista jotka ohjaa mun jokapäivästä elämää, niin sehän on vaan hyvä asia.
Tähän kohtaan en voi olla mainittematta, että kun mie tänään kerroin eräällä hyvälle kaverilleni että avaan blogini, se pisti heti paremmaks kertomalla että hän on just alkanu kirjottaan kirjaa ja että sitä on koossa jo parinkymmenen sivun verran. Tulevan best sellerin aihepiirit liikkuu filosofian ja psykologian lisäks samoissa aiheissa ku mun blogiki, eli en malta odottaa että saan valmiin niteen hyppysiini.
No nih, nyt ku mie oon asettanu riman tarpeeks korkealle, mie voin suoristaa itteni koko 188 sentin mittaani ja kävellä turvallisin mielin sen alta. Tuossa yks päivä eräs mun kavereista alko selittään mulle että miten hän on pitäny musta heti meiän tapaamisesta lähtien. Mie oon kuulemma mahtava jätkä ja että on ilo tavata tyyppi, joka on niin aito eikä teeskentele mitään tai vedä kokoajan jotain roolia. Normaali suomalainen mies kun olen niin miehän en osaa ottaa kehuja vastaan ja lähinnä siinä vaan mietin hämilläni jotain tilanteeseen sopivaa kohteliaisuutta. Jossain vaiheessa mun ajatukset kuitenki alko liukumaan siihen mitä mulle sanottiin. Ensimmäinen ajatus oli että mitä ihmettä, voiko sitä jollain toisellaki tapaa olla ku omana ittenään? Ei mulle ainakaan oo koskaan tullu mieleenkään alkaa vetään jotain roolia tai esittää jotain muuta ku mie olen. Mie olen sellanen ku miksi mut on maailma muokannu ja jos se ei riitä niin mikä sitten? Toisaalta, oishan se makia välissä pukeutua joksiki muodin oikuks, laittaa kampaus malliin hyppyri-kolmella-nakilla ja lähtiä niihin toisiin baareihin. Mitä kaikkea siinä voiskaan tapahtua? Aatelkaa ny oikeesti, meikäläinen tuolla vetämässä vaaleissa farkuissa Heja Sverige! paita päällä joku diskokuningatar kainalossa. Hyi saatana, jos joskus sen näette niin tulkaa ja potkaskaa perseeseen... Lujaa.
No eihän tää kaveri tietenkään tuota tarkottanu, mutta olipahan kärjistetty esimerkki. Jos ajatellaan mua aitona ihmisenä niin ekana mulla tulee mieleen että mie oon aika suora ihminen. Monet hankaluuet voitas välttää jos vaan asiat sanottas suoraan. Näitä tapauksia tulee aina välillä vastaan, että multa kysytään jotain aika arkaluontoista asiaa ja sillon pitää vähän miettiä miten vastaan, koska en voi tietää miten kysyjä reagoi vastaukseen, se kun saattaa olla sellanen mitä kysyjä ei toivonu. Toisaalta, miksi kysyä suoria kysymyksiä jos ei haluta suoraa vastausta? Siihen pitää olla valmis että vastaus saattaa myös iskeä suoraan kasvoihin eikä vaan silittele sulalla. Mie piän itteäni sen verta aikusena ihmisenä että mulle voi kyllä asiat sanoa niin ku ne on ja mie jopa vaadin sitä. Mie en siitä loukkaannu jos juttu kerta on tosi mutta moni saattaa loukkaantua, varsinki jos asian esittämistä ei pohita ollenkaan. Oon myös törmänny ihmisiin, joille suora puhe on synonyymi epäkohteliaisuudelle. Tätähän se ei todellakaan ole, ei se että sanotaan asia vähän ystävällisemmällä tavalla, tarkota että sen pointti menis hukkaan. Aikusia ihmisiä ku ollaan niin tällanen käytös harmittaa aina ku sitä sattuu.
Mitähän muuta? Oon humalassa melkonen vöyhöttäjä, moshaan, riehun, huuan ja karjun. Kiroilua ei piä myöskään unohtaa. Huono tapa, tiiän, mutta ei kukaan oo koskaan väittänykkään 23 vuotiaan, yksin elävän opiskelijan seuraa lapsille sopivaks. Empähän ainakaan tupakoi. Ne jotka mut lähemmin tuntee, tietää että selvinpäin mie oon humalaisesta ittestäni laimeampi versio, mutta samat ominaisuudet on edelleen nähtävissä. Työkaverit tän tietää jos jotku. Siellä mie koodaan nettisivuja, kuuntelen heviä kuulokkeet päässä ja moshaan onnessani ku pieni eläin. Välillä saatan jopa innostua soittamaan ilmakitaraa ja sitten jos joku tulee kysyyn että mitäs kuuntelet niin vastaus kuuluu, Eläkeläisiä. Tai jos hyvin käy niin jotain vielä älyttömämpää.
Niimpä, ei mulla oo mitään tarvetta alkaa miellyttään ihmisiä ja kuunnella vain sellasta musiikkia tai tehdä vain sellasia juttuja mitä normaalisti vois olettaa hevi-yhteisön jäseneltä. Mie teen asiat niin ku mie parhaaks näen ja käyttäydyn niinku parhaaks näen. Anteeks en pyytele ellei ole aihetta. Harvoin on, edellinen kerta oli pari viikkoa sitten, sitä edellistä en edes muista. Jälleen kerran, ei se että tehään asiat niin ku ite huvittaa tarkota sitä että pitäs välttämättä olla töykeä ja töniä muut ojaan matkan varrella. Sellasella asenteella tässä maailmassa ei kovin pitkään pärjää. Mie en myöskään kumartele ketään. Tuossa yks päivä selitin tästäki asiasta parille kaverilleni ja vieläpä korostin pointtiani vajoamalla polvilleni ja rukoilemalla. Heh, ainakin toiselta koko jutun ydin meni täysin ohi. Kuten Einstein ja moni muukin merkkihenkilö, myös minut ymmärretään helposti väärin. Ehkä se vaan johtuu epäselvästä ulosannista...
Yks asia, mikä ei kyllä liity mun "aitouteen" (jos sellasta edes onkaan), on mun lojaalius kavereitani kohtaan. Tästäki on ollu taas debaattia ja ompa se jopa syynä yhteen taannoiseen riidanpoikaseenki. Juuriki tästä syystä haluanki sen nostaa esiin. Osa mun kavereista tietää mihin asti mie oon valmis menemään niitten puolesta ja toivon että ne henkilöt osaa sitä myös arvostaa. Paljon on myös sellasia kavereita, jotka ei sitä tiiä ja en sitten osaa sanoa mitä ne aattelee ku mie puhun täällä ylevistä periaatteistani, jotka toivoisin yleismaailmallisiks. En nyt sano, että menisin maailman ääriin kavereitteni puolesta mutta ainaki Ouluun asti. Ainoa asia mitä mie pyyän vastineeks lojaaliudestani, on että jos joskus näette mut ojassa sammuneena niin laittakaa takki päälle peitoks. On tätä lojaaliutta myös kutsuttu liiaksi kiltteydeks, tiiä sitten siitä, saattaa se sitä ollakin, riippuu varmaankin näkökulmasta. Yks kaveri oli tästä kerran huolissaanki ku se pelkäs että mua saatetaan käyttää tällä tavalla hyväksi. On tosi, että sitä lojaaliutta on käytetty myös väärin. Sellasta mie en kuitenkaan kato hetkeäkään ja mietinki niitten episodien jälkeen aina kahesti jos kaveri uuestaan pyytää apua. Oikeestaan, on myös toinen asia mitä mie en vaadi, mutta toivon kavereiltani, ja se on samanlainen asenne mua kohtaan. Että jos mulla joskus menee huonosti ja tarvin apua niin sitä myös saisin.
|
|
Comments: Read 7 or Add Your Own.
|
|
Tuesday, December 19th, 2006
|
|
|
Termos taas täältä Japanista, viimistä kertaa (ennen seuraavaa).
Nyt onki sitten neljä kuukautta takana ja lähtö on huomenna puolenpäivän aikoihin Naritan kansainväliseltä lentokentältä. Vähän vaikea sanoa että miltä nyt tuntuu, osa musta haluais jäähä tänne mutta osa kaipaa jo kotiaki. Mukavaa on ollu siitäkin huolimatta että kokonaisuudessaan tää vaihto-ohjelma oli aika huonosti järjestetty. Onhan tähän neljään kuukauteen mahtunu ikäviäki hetkiä, sellasia jolloin sitä ois ihan tosissaan halunnu päästä Suomeen takas, mutta niistäki on selvitty ja toivon mukaan vielä vähän parempina ja viisaampina ihmisinä. Uusia paikkoja on tullu nähtyä ja uusiin ihmisiin oon päässy tutustuun, monia niistä tuun tulevaisuudessakin kutsumaan kavereiksi. Tää neljä kuukautta oli myös historiallista aikaa olla Japanissa. Moniko muistaa vielä, tai on ees kuullu, että Japanin 127 keisari synty syksyn aikana? Merkittäväähän tää oli siks että jos syntyny lapsi ois ollu tyttö niin Japanin perustuslakia ois luultavasti muutettu niin että naisestaki voi tulla keisari, miten se ois sitten Japanilaiseen yhteiskuntaan vaikuttanu, mie en uskalla alkaa ees arvaileen. Toivottavasti positiivisesti. Pohjois-Koreahan räjäytti kans syksyn aikana ydinpommin, moniko muistaa sen? Sillä oli kans iso vaikutus täällä ja me käsiteltiin aihetta myös monilla tunneilla, sillä se sivuaa erittäin läheltä erästä toista kriittistä asiaa Japanin politiikassa, perustuslakimuutosta koskien artikla ysiä joka estää Japania perustamasta armeijaa.
Kun mie tulin Japaniin, mie en koko maasta tienny juuri mitään. Mie en kato animea enkä lue mangaa eikä Suomen kouluopetuksessa juuri Aasiaa käsitellä, joten historia, tavat ja perinteet oli täysin pimeän peitossa tai jos niistä jotain tiesin niin näkemykset oli aina länsimaisesta perspektiivistä. Täällä ollessa mulla on ollu mahtava tilaisuus oppia paljon lisää asioita suoraan japanilaisilta ja sitten suhteuttaa samat asiat siihen mitä oon ite oppinu ja miten ite maailmaa ymmärrän ja arvostelen. Mulla on ollu myös hyvä tilaisuus oppia vähän japaninkieltä ja sitä kautta oon kans oppinu maasta itestään vielä lisää uusia asioita. Vielä kaiken päälle perhemajotus on antanu sellasen perspektiivin tähän kulttuuriin mitä länsimainen ei voi ikinä toivoakaan saavansa ellei sitten ite ole samassa tilanteessa ku mie, joko vaihto-opiskelun tai seurustelun kautta. Mie en väitä ymmärtäväni japanilaisia hyvin, en todellakaan. Ihan kuten suomalaisetki, japsit on tosi mutkikas kansa ja niistä oppii kaiken olennaisen parissa kuukaudessa mutta mie oon varma että ne pystyy yllätään vielä muutaman vuodenki päästä.
Kaiken kaikkiaan reissu on ollu oikein antoisa ja mie tuun tänne vielä joku päivä takas. Kuukaus, vuosi, kymmenen vuotta, mie en tiiä miten kauan siinä menee mutta vielä joskus. Sillä reissulla mie aivan ehottomasti haluan kiertää niitä paikkoja Japanissa mitkä nyt jäi näkemättä, Hiroshima, Hokkaido, eteläiset saaret ja pääsaaren keskiosat. Mie haluan myös tulla uuestaan kattoon Chiba New Townia. Täähän on keinotekonen kaupunki mikä ei oo syntyny niin ku kaupungit yleensä, vaan hallitustasolla on vaan päätetty 70-luvulla että tuohon pistetään kaupunki. Kehitys alko aikoinaan hyvin mutta tyssäs sitten laman takia kokonaan. Nykyään se on taas piristyny ja uusia rakennuksia nousee jokapaikkaan, 10 vuoden päästä Chiba New Town saattaa olla kovastiki erin näkönen ja aivan varmasti hiton paljon vilkkaampi.
Nyt kun reissu on päättyny tää päiväkirjaki lakkaa olemasta. Pois mie en sitä netistä ota ja mie saatan jopa kirjottaa vielä tammikuun aikana tuntemuksiani kotiinpaluusta mutta mitään muuta käyttöä mulla ei tälle ole. Mie perustin tän ihan vaan pitääkseni yhteyttä perheeseeni ja kavereiheni ja jakaakseni kokemukseni kaikkien halukkaitten kans ja se tarve on nyt täytetty. Mie en normaalisti kirjottele päiväkirjoja ja tää oli poikkeus sillä normaalisti kaikki mun elämänkokemukset säilyy mulla päässä ja sen takia mie en niitä talteen kirjottelekaan.
Eipä siinä, kaikki sanottava on nyt sanottu ja mie jatkan elämässäni uuteen vaiheeseen, elämään Japanin jälkeen :D Toivottavasti kaikilla oli hauskaa, mulla ainaki oli. Suomessa tavataan. Kuten meiän amerikkalainen historian proffa sanoo, cheers! Japani kiittää ja kuittaa...
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Thursday, December 14th, 2006
|
|
|
Termos taas!
Oon onnistunu piettään suuni viikon verran kiinni ku ei oo ollu oikein jutun aihetta. Eilen kuitenki kattelin telkkarista Viimeinen samurai nimistä leffaa ja mulle heräs pari kysymystä/pointtia leffasta. Tai no, ei niinkään leffasta vaan sen esitystavasta
Ensinnäkin mie katoin sitä isäntäperheen ja kans leffassa on tietysti oletuksena dubbaus japaniks, ei tekstitystä niin ku Suomessa. No, siinä se mun perhe sitten värkkäs että ne sais leffan sellaseen muotoon että mieki ymmärtäisin siitä jotain (vaikea tehtävä, myönnän). No loppujen lopuks ne sai digiboksinsa soittaan leffan äänet englanniks mutta tässä vaiheessa perhe ei leffasta enää mitään ymmärtäny. Taas värkätään vähän aikaa ja sittenhän äänet kuuluki jo japaniks ja englanniks YHTÄAIKAA. Siis mikä järki tässä nyt sitten on? Mie kysyin niiltä että eikö siihen saa tekstitystä? Eipä tietenkään, ainoastaan äänen voi vaihtaa. Luulis että jos on olemassa teknologia laittaa kahet äänet kuuluun yhtaikaa niin ois myös teknologia laittaa tekstit näkyviin ja vain YHDEN äänen kuulumaan. Katopa siinä sitten leffaa ku englanninkieliset äänet kuuluu sellasella 50% voimakkuuella ja japaninkieliset puolestaan paikallisille tuttuun tapaan _todella_ lujaa, melkeinpä huutamalla. Empä mie siitä leffasta paljoa ymmärtäny mutta tappelukohtaukset oli hienoja :D
Onneks mie oon Viimisen samurain nähny kerran aikasemminki ja tiiän sen idean. Samasta syystä mie onnistuin huomaamaan leffasta sen että siitä oli leikattu kohtauksia pois! Ja jälleen kerran, mikä järki tässä nyt taas on? No, se on itteasiassa helppo arvata, TV-yhtiö haluaa että leffa mahtuu tiettyyn aikarajaan, mutta se luo mielenkiintosen kysymyksen mitä mie mieluusti pohtisin enemmänki. Milanen on japanissa DVD:llä julkastu erikoispainos? Suomessahan niissä on alkuperäsestä versiosta pois jätettyjä kohtauksia ja muuta kivaa. Tarkottaako Speciel Edition Japanissa sitä että paketissa on elokuva kokonaisena? Miten niihin sitten saa ne pois jätetyt pätkät?
No joo, viikon päästä mie tuun takas maahan mikä kyllä on kylmä ja pimeä mutta siellä ainaki leffat on kokonaisia ja sana pihvi ei tarkota kasaa jänteitä ja rasvaa mikä on sidottu yhteen parilla lihanpalasella. Suomeen paluuta valmistellakseni mie vein tänään paketin postiin. Painoa sillä oli joku 11 kiloa ja lähetykselle tuli hintaa 18 800 jeniä eli karkeat 125 euroa. Kallistahan se on mutta halvempaa ku maksaa Finnairille jokaisesta liikakilosta 50 euroa. Hyvällä tuurilla paketti on perillä samoihin aikoihin ku mieki ja jos tuuri on vielä parempi, tulli ei pysäytä sitä ja rapsase parin sadan euron joululahjaa matkaan. Ei siinä mitään tullattavaa pitäs olla mutta tulli on aika tarkka siitä että tavaralistassa on lajiteltuna jokainen paketissa oleva tavara, mutta jos mie sen teen niin isä ja äiti tietää mitä ne tulee saamaan joululahjaks :D No joo, kuten Tuomas sanoo, aina ei mee nallekarkit tasan.
Perjantaina mun pitäs sitten piettää esitelmä siitä projektistani. Vai olikohan se perjantaina? Pitäs varmaan kysyä Tanakalta niin sitten se mainittee mulle asiasta 7 kertaa aina tavatessaan mut sen nykyisen 4 kerran sijaan :D Mie en tiiä että onko sillä huono muisti, luuleeko se että mulla on _niin_ huono muisti vai onko se vaan tyhmä. Luultavasti vähän kaikkea. Perjantaina ois kans japaninkoe. Meille tulee siihen varmaan kaikkea sellasta mitä ei olla opetettu tunneilla, ihan niin ku viimeksiki. Kuullun ymmärtämisellä se ope meitä viimeks kiusas. Siis kyllähän sitä kuullun ymmärtämistä tulee joka päivä harjoteltua, mutta Suomessahan se opettaja lynkattas jos se pistäs kokeeseen sellasta mitä ei olla tunneilla käyty. Saapa vaan nähä, mun veikkaus on sellasissa kanjeissa joita se ei oo vielä opettanu.
Eipä tässä muuta. Pärjäilkäähän, mie tuun viikon päästä takasin ja sitten ei enää kellään ole hauskaa :D
PS.
10 päivää jouluun!
|
|
Comments: Read 1 or Add Your Own.
|
|
Friday, December 1st, 2006
|
|
|
Tanaka se ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä mua. Se ei enää nykyään kysy multa aina tavatessa että puhunko mie paljonki japania isäntäperheen kans mutta tiistaista lähtien se on näköjään ottanu uuen tavan. Se nimittäin sano että sen oppilaat piettää keskiviikkona esitelmiä jostain projekteistaan ja että mie voisin tulla kuunteleen. Tottahan mie nyt teknistä japania ymmärrän ihan tuosta vaan, ainoastaan normaalit, jokapäiväset sanat ja keskustelut tuottaa vielä vähän ongelmia. Mun pitäs varmaan alkaa englannin opettajaks täällä japanissa, sillä ei mikään ihme että maan englanninkielen taito on pohjamullissa jos Tanakan kaltaset ihmiset on vastuussa kielen opetuksessa.
Eipä silti, mut on tosi vaikea saaha raivostuun mutta Tanaka on nyt onnistunut siinäki. Tiistaina me tehtiin sitä meiän projektia ja Tanaka sano mulle että mun pitäs muuttaa vastaukset, jotka on merkitty numeroilla, aakkosiksi. Siis 1=a, 2=b jne. Miks ihmeessä?!? Samahan se on onko ne numeroina vaiko kirjaimina mutta Tanaka vaan jatko että se on varmaanki helpompaa. No mie sitten aattelin että olkoon, sehän nyt sentään on yliopiston professori, kaipa se tietää vai mitä? Väärin. Mie siltä sitten vielä varmistin että sie siis haluat mun muuttavan numerot akkosiksi. Joo joo joo tuli vastauksena niitten normaalien (idioottimaisten) nyökötyksien tahdittamana. No miepä alan sitten hommiin. Vartin päästä mie oon valmis ja ilmotan siitä Tanakalle joka tulee sitten ihmetteleen että miks mulla on siinä nyt aakkosia eikä _sanoja_ MITÄ V****A?!? Justhan sie sanoit ku mie kysyin että vaiha numerot aakkosiks? Ai jaa, sori, mie en vissiin kuunnellu oli vastaus. Ei kuunnellu? Eikös se tuu vähän oletuksena että jos henkilö seisoo sun eessä ja kattoo sua silmiin samalla ku se esittää kysymyksen niin se puhuu sillon sulle ja sitä henkilöä KUUNNELLAAN? Se että tuo nainen on asemassa missä se saa päättää ihmisten tulevaisuudesta arvosanojen muodossa pelottaa mua enemmän ku mikään muu tässä maassa.
Mulla oli tänään tosi hauska päivä, eikä vähiten ekan tunnin takia. Tunnin aiheena oli erilaisten uskonnollisten ryhmittymien vaikutus Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikkaan. Miks me puhutaan tällasista asioista vaikka japanissaki riittäis puhuttavaa on mulle täys mysteeri. No joka tapauksessa, meillä on niillä tunneilla yhtenä osanottajana vanhempi mies, joka omien sanojensa mukaan on koko ryhmän vanhin ja se vieläpä tuo asian erittäin taitavasti esille aina silloin tällöin. Kutsutaan tätä mies vaikkapa Kobeksi ku en oikeaa nimeä muista. Se on ihmeellistä miten Kobe sai ikänsä mahdutettua samaan lauseeseen animen ja mangan väliin viikko sitten. Tästä mie tuun ikuisesti nostamaan Kobelle hattua, yhtä totaalista verbaalista ylivaltaa ei pääse todistaan kovin usein. Muuten mie en miehestä välitä. Miksikö? Mie en tiiä onko Kobe vaan tyhmä vai eikö se vaan kuuntele mutta siitä mie oon aika varma että se rakastaa omaa ääntänsä. Esimerkki: Tänään tunnilla se jatko inttämistä asiasta, josta melkeinpä koko luokka sano että heiän mielestä Kobe on väärässä. Ja siis kun mie sanon että jatko inttämistä niin mie kaunistelen asioita. Me oltiin jo ehitty siirtyä uusiin aiheisiin ja kuitenki se yritti kokoajan palata tähän samaan vanhaa juttuun. Hauskemmaks tästä tekee sen että se ensinnäkin siteeraa annettua materiaalia ku piru raamattua ja toisekseen sanoo saman asian moneen kertaan, erittäin tylsällä ja unettavalla äänellä vieläpä. Tässä vaiheessa joku varmaan miettii että mitäs hauskaa tässä nyt sitten on. No hauskaa siitä tulee ku mie saan ite kattoa koko murhenäytelmää sivummalta. Murhenäytelmällä tarkotan siis sitä ku Kobe ja opettaja ottaa yhteen luokassa. Ei ne siis tappelemalla tappele mutta opettajan turhautumisen voi oikeesti nähdä ja siitä sivusta kattoessa mie alan aina kummasti säälimään opettajaa. Koben yritykset saaha mielipiteensä läpi on vähän samanlaisia ku miten aalto yrittää puskea aallonmurtajasta läpi, täysin mahdotonta.
http://www.gaijinsmash.org on toinen syy mun hauskaan päivään. Sivustoa ylläpitää amerikkalainen mies, joka on menny Kiotoon opettamaan englantia 12-15 vuotiaille yläasteelaisille. Tällä sivulla mies kertoo kokemuksistaan japanissa ja kaikki jutut on vieläpä erittäin hyvin kirjotettuja. Puhumattakaan siitä että juttuja lukiessaan saa nauraa ittensä kuoliaaks :D Jutut keskittyy pääasiassa japanilaiseen yhteiskuntaan mutta myös ihan yksittäisiin ihmisiin ja heiän tekemisiinsä. Esimerkki: ekassa tarinassa mies kertoo kokemuksistaan parin ekan viikon aikana koulussaan. Japanilaisilla lapsilla, varsinki pojilla on (vähintäänkin) outo tapa yrittää tehdä kaikille miesopettajille ns. gancho, mikä periaatteessa tarkottaa käsien laittamista nyrkkiin, etu- ja keskisormien nostamista pystyyn ja sen jälkeen koko komeuden tyrkkäämistä pahaa aavistamattoman kohteen perseeseen! Luitte oikein, pelottavaa eikös :D Toinen suosittu leikki on miesten kalun koskettaminen ja näitten juttujen kirjoittaja on erityisen altis tällä koska hän on musta ja... no, kaikki on varmaanki kuullu stereotypiat :D
Kaks asiaa pelottaa mua tässä taipumuksessa kaikkein eniten
1. Tää ei ole mikään keksitty juttu. Santtu joutuu väisteleen näitä hyökkäyksiä kotonaan, sillä on siellä kaks ala-aste ikästä veljeä. Poika parka
2. Pääasiassa ne on poikia jotka tätä tekee ja vain ja ainoastaan miehille/pojille. Ei ihmekään että mun mielestä moni japanilaismies käyttäytyy varsin naisellisesti. Niilla taitaa olla jotain kerrottavaa :D
Onneks tää taipumus menee ajan myötä pois ja on pääasiassa ala-asteelaisten juttu. Mutta kuiteski, jos haluatte saaha syvemmän ja paremman kuvan japanilaisesta kulttuurista ku mie voisin ikinä antaa niin tämä sivu on aivan ehoton. Tai jos vaan haluatte saaha kunnon naurut niin olkaa hyvä. Kaikki jutu ei todellakaan käsittele tällasia pervouksia tai japanilaismiesten seksuaalisia taipumuksia :D
Mie oon nyt menettäny viimesetki sivistyksen rippeet. Mie oon alkanu ryystään syödessäni nuudeleita! Länsimaissahan ryystämistä pietään huonona ja jopa törkeänä tapana mutta japsit tekee sitä koska sillä tavalla ne kuulemma saa nuudeleista enemmän makua irti. Siitä en tiiä mutta nuudeleitten syöminen on huomattavasti helpompaa ja siivompaa ku ryystää. Varsinki jos kyseessä on parrakas ulkomaalanen joka ei hallitte syömäpuikkoja täydellisesti vaikka paljon kehuja taidoistaan saaki. Syy miks mie ryystän on siis ihan vaan siinä että nuudeleissa oleva neste joutuis imun seurauksena suuhun eikä parralle tai vaatteille. En mie sitä kuiteskaan hyvänä tapana piä ja aina se ääni vihloo korvia ku joku tekee sitä. Antakaa anteeksi...
Hoksasin tuossa kans isäntäperheestä mielenkiintosen jutun. Paria poikkeusta lukuunottamatta ne ei koskaan tarjoile mulle samaa ruokaa päivälliseks kahta kertaa, eivät vaikka sanoisin ihan erikseen että tää oli tosi hyvää. Täähän on siis vain hyvä asia että vaihtari saa kokeilla monia erilaisia ruokia, joita japanista tietysti löytyy sen 100 kertaa enemmän ku suomesta. Jännä juttu kuiteski...
Mutta joo, eipä siinä. Pärjäilkäähän, 24 päivää jouluun!
Ps.
Löysin vastapäisestä ruokakaupasta 4 litran pullon 25 volttista riisiviiniä hintaan 17,20 euroa. Tuollanen hinnoittelu veis kyllä Suomen kansanterveyden syöksykierteeseen. Totunkohan mie Suomeen palatessa ikinä siihen että Siwasta ei saakaan muuta ku olutta ja (hyi sentään) siidereitä? Kaipa se aika näyttää...
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Monday, November 27th, 2006
|
|
|
Kävin tuossa äsken perheen äitin kans ostaan niille printterin K's nimisestä elektroniikkakaupasta, joka muistuttaa aika pitkälti meiän Giganttia. K's kirjotetaan japaniks keisu, josta u jätetään lausumatta. Tässä kyseisessä liikkeessä soitetaan jokaikinen päivä nonstoppina yrityksen omaa aivopesu laulua jonka kertosäe sanoo että keisu denki wa yasui-i. Yasui-i kirjotetaan oikeesti yasui mutta lisäsin sen -i siihen loppuun että sanan lausuminen tässä tapauksessa tulis vähän selvemmäks sillä nythän me puhutaan laulusta ja niissä nuita loppuja yleensä venytetään. Miksikö sanon kyseistä laulua aivopesuks? Yksinkertaisesti siitä syystä että laulun perusidea on siinä että K's elektroniikkaliike on halpa. Ei mulla kyllä haluttais kyseisessä liikkeessä olla töissä ku tuo biisi tosiaan soi siellä aina ja nonstoppina, biisin keston ollessa jossain minuutin paikkeilla. Pelkkä siellä käyminenki alkaa nopeasti ärsyttään ja sieltä haluaa mahollisimman nopeasti pois, puhumattakaan että siellä viettäis sen 8 tuntia päivässä. Tähän vielä lisätään se että laulu, kuten moni muukin japanilaisen populaarikulttuurin osa, on ärsyttävän tekopirteä. Oon varmaan aikasemminki maininnu tän Japanille ominaisen halinalle-kulttuurin. Kun tuo perheen äiti sitten hoksas etten kappaleesta yhtään tykkää niin sehän alko piruillessaan hyräileen sitä täällä kotona. Kuten Tuomas sen sanois, aina ei mee nallekarkit tasan.
Join tuossa päivällisen aikana tölkillisen olutta ku perhe päätti sellasen lyyä mun eteen. Nyt kun me ollaan japaninkurssilla alotettu kanjien opettelu (kirjotusjärjestelmä jossa on yli 7000 merkkiä) niin huomasin tölkin kyljessä yhen tutun kanjin, en vaan muistanu sen merkitystä. Tulin huoneeseen tarkistaan sen ettei se vaan tarkottais vettä, sillä olut oli Sapporo-nimisen firman valmistamaa ja sitä kuvaa hyvin Monty Pythonin sketsistä otettu lause, it's like having sex in a canoe, fucking close to water. Kanji kuiteski tarkotti syntymää, ei vettä...
Kävin taas vaihteeks tänään Tokiossa. Emmie oikein jaksa täällä kotona koko päivää istua eikä täällä Shiroissa ole oikein mitään tekemistäkään. Sellanen parin tunnin pyörähys vaikkapa Akihabarassa kuluttaa mukavasti aikaa päivästä ku pelkät matkat vie jo tunteroisen suuntaansa. Jos haluaa mennä toiselle puolelle Tokiota, vaikka Shinjukuun niin aikaa kuluu puolentunnin verran enemmän. No joo mulla on tänään muutenki ollu sellanen olo ettei mitään jaksais tehä. Jonku verran yritin tuossa vääntää japanin tehtäviä muttei niistä jaksa innostua tälläsella mielialalla ja vielä vähemmän ku tietää ettei opettajaa kiinnosta koko homma ollenkaan. Kanjejakin ku alettiin opetteleen niin se löi meille monisteniput eteen ja sanoo että piirtojärjestykset löytyy kirjasta. Sitten siinä on näitä tehtäviä että kirjota luku 27 800 kanjeilla jne. Ei se viittiny kertoa meille ees sitä että se on tarkotus kirjottaa merkein 2 10000 7 1000 8 ja 100. Miks ihmeessä me siellä tunneilla käyään ku suurinosa hommista mitä siellä tehään on sellasia että mie voisin tehä ne kotonakin? Isoin homma mitä opettaja tekee on se että se antaa meille monisteita tai sanoo tunnin alussa että jatkakaa tehtävien tekemistä siitä mihin viimeks jäitte, nää pari japanilaisopiskelijaa auttaa jos tulee hätä. Kielioppiki me mennään juoksemalla läpi niin ku se olettais että me osataan jo kaikki valmiiks, ja sitten takas tehtävien pariin.
Mutta antaapa olla, mie oon tässä taas valittanu niin ku mulla ois vaan yks lelu ja sekin patterin ja seinän välissä. Oon vaan kyllästyny ku ei oo mitään tekemistä. Tulis ees maanjäristys piristään :D Sainpahan ainaski porukoilta kunnon suomalaista karkkia postissa perjantaina. Ei enää (vähään aikaan) japsien keksi-suklaa komboja, JEE!!!
Pääsin tänään Akihabarassa telkkariin. Kävelin siinä kadulla ku yhtäkkiä tyypi tulee kysyyn että saahaanko haastatella. Tottakai mie suostuin ja menin heti perään tekeen sen virheen että kysyttäessä vastasin osaavani japania, sanoin kyllä että vain vähän. No, japanilaiseen tapaan tuollanen lausunto aiheuttaa sen että sitä tekstiä alkaa tuleen infernaalisella nopeudella ja vieläpä kahelta eri tyypiltä yhtä aikaa. Sen verran ymmärsin että ne halus tietää miten japanilaisen anime on maailmalla esillä ja että näkyykö sitä Suomessa. No tottakai mie sanoin tietäväni Gundam Seedin, Evangelionin ja Dragonball Z:n. Lisäsin vielä pitäväni Hellsingistä, mutta eihän nämä sitä sarjaa tienny, puhumattakaan Hopeanuolesta. Mainittin myös että mangastaki pitäviä ihmisiä löytyy, joskus aika yllättävistäkin paikoista. Yhen kaverin hentai-innostuksesta päätin suosiolla olla hiljaa :D Olihan meillä siinä keskustelussa kyllä kommunikointivaikeuksia enemmän ku tarpeeks, ja varmaan aika iso osa asioista ei menny perille, kummallekaan osapuolelle. Näin jälkeenpäin ku alan tarkemmin miettiin asiaa niin ehkäpä mie en päässykkään telkkariin :D
Eipä siinä, pärjäilkäähän pakkasissa!
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Friday, November 24th, 2006
|
|
|
Termos!
Olipas mukava käyä Tokiossa ku lämpöä on 10 astetta, tuulee ja sataa vettä. Kaatamalla. Läpimäräks en kuitenkaan kastunu, nahka piti (Kiitos Kari Suomalaiselle vitsistä). Ei se sade niinkään haittaa kävellessä mutta pyörällä ajaessa kyllä ku en osaa/uskalla ajaa sateenvarjon kans. Lisäjännitystä saadaan ku muistetaan että Japanissa ei ole katuvaloja. Yritä siinä sitten ajaa ku lasit on märkänä ja aina ku auto tulee vastaan niin näet kaikki sateenkaaren värit mutta et tietä tai muita kävelytiellä liikkujia. No joo, mulla on muutenki alkanu tympäseen moniki asia tässä maassa. Se on kuulemma ihan normaalia että ku on uuessa maassa tarpeeks kauan niin jossain vaiheessa kaikki alkaa tuntuun typerältä. Se menee ohi ja sitten kaikki on taas hyvin. Mutta vaikka tämän tietääki niin jaksaa se aina ihmetyttää ku ollaan tungoksessa ja joku menee siinä sun eessä kovalla vauhilla eteenpäin ja sie lähet seuraan sitä ku katot että ton perässä pääsee nopeasti eteenpäin. Sitten se yhtäkkiä pysähtyyki keskelle ihmisjoukkoa tekeen milloin mitäkin. Toinen ikivihreä on Suomessakin monesti havaittu käytäntö että mitä ahtaampi/ruuhkasempi väli niin sitä suurempi joukko ihmisiä siinä seisoo juttelemassa toisilleen ja tietysti keskelle tätä kyseistä väliä. Japseilla on myös paha tapa olla kattomatta eteensä kun ne kulkee tungoksessa. Tänään törmäsin yhteen tyyppiin joka tuli nurkan takaa kirjaimellisesti silmät kiinni. Miks ne oli suljettuna on mulle täys mysteeri. No joo, itsehän halusin tänne tulla vaikka tiesin että ruuhkasta on ja etten viihy tungoksessa. "Be careful what you wish, you just might get it" - King Nothing, Metallica
Eiköhän tuossa taas ollu avautumista tarpeeks, puhutaan välillä mu(u)sta. Oon täällä ollessa jo ehtiny huomata useitaki asioita, jotka on täällä samanlaisia ku Suomessa. Ja siis tarkotan tällä niitä asioita joitten en ois uskonu olevan samoja. Meillähän on monia sanoja jotka lausutaan ja jopa kirjotetaan samalla tavalla mutta ne kuiteski tarkottaa eriä asiaa. No, söinpähän tänään kaalikeittoa :D Tosin vähän erilailla se oli tehty ku mitä mie oon sitä Suomessa nähny mutta idea (ja maku) on sama. Täällä jauheliha oli kääritty isojen kaalinlehtien sisään, ei vaan nakattu pataan niin ku Suomessa ja paikalliseen tapaan palaset on kautta linjan isompia ku Suomessa.
Toinen hauska yhteentörmäys ruokakulttuurin kans tuli viime perjantaina. Perheen äiti tuli näyttään mulle lihakönttiä minkä se oli ostanu. Se selitti että se on peuraa (tai kaurista, miten vaan haluatte sanan deer kääntää) ja että eihän se sama ole ku poro mutta lähellä. Sitten se kysy multa että miten mie haluaisin että se liha valmistetaan. No,
paikallisiin erittäin nestepitosiin ja vähälihaisiin ruokiin kyllästyneenä sitten sanoin että me paistetaan se pannulla ja laitetaan potut kattilaan. Tässä vaiheessa äiti sitten näytti siltä ku mie oisin sanonu jotain kovinki ikävää ja päivitteli loppuillan että mitä se suomalainen selittää. Kyllä se sen pihvin paisto ja laitto riisit seuraks mutta miksikö se sitten nuin reagoi? Japsit ei syö paistettua lihaa, sellasenaan ainaskaan, vaan ne upottaa useimmat ruokansa aina johonki liemeen. Huluja nuo japanilaiset.
Kävin viime lauantaina Miyashitojen kans Fujin ympäristössä pyörimässä jollain bussikierroksella. Kierroksen nimi oli mystery tour ja mie en vieläkään tiiä tieskö ees mun isäntäperhe että mihin me oltiin menossa. Joka tapauksessa, me kierrettiin kaikki Fujin ympärillä olevat järvet. Viis niitä oli ja aikaa meni koko päivä. Heräsin viieltä aamulla ja takasin tultiin kymmeneltä illalla. Hauskaa kyllä oli. Tai no, ehkä hauskaa on väärä sana. Ei se kuiteskaan tylsää ollu ja miellellään olin matkassa koko päivän. Reissun aikana meille oli järjestetty lounas ja sitä syödessä yks reissulla mukana ollu nainen, joka oli perheensä kans naapuripöydässä, alko kehuun että osaapas gaijin (ulkomaalanen, ulkopuolinen) syyä hyvin syömäpuikoilla. No, siitähän koko muuki seurua innostu ja kohta kaikki päivitteli samaa. Nyt tiiän miltä Korkeasaaren apinoista tuntuu :D
Mitähän sitä muuta? Niin juu, näin vähän aikaa sitten pätkän japanilaisesta Haluatko miljonääriks -ohjelmasta. Siinä näytti olevan teemana se että pariskunnat sais tulla yhessä kilpaileen. Noh, kun mie sitä katoin niin siinä alotti just tosi erikoisen näkönen pari. Sumopainija ja sellanen normikokonen japanilaisnainen! Normikokosella siis tarkotan sellasta pikkusta, melkein taskuun mahtuvaa naista. Mie oli sitten vähän eri kokoluokkaa :D Ne joutu ensinnäkin hommaamaan sinne studioon isomman tuolin, 3,6 metriä leveydeltään, että molemmat mahtu siihen mukavasti istumaan. Lisäks siinä mainittiin miehen paino, 280 kiloa. Vaikea kuvitella miten se pariskunta hoitaa petihommansa ku mies on sitä kokoa ettei päältä pysty ja alle ei uskalla :D
Mulla on muuten alkanu roolipeli-innostus uuestaan. Kävin sunnuntaina Shinjukussa yhessä roolipeli-liikkeessä minkä pojat oli löytäny. Yritin ettiä Vampiresin sääntökirjaa mutten löytäny. Sisarpelit Werewolf ja Mage oli kyllä edustettuina, Vampiresiinki löyty paljon materiaalia muttei peruskirjaa. Aattelin että hommaisin sen Suomesta ens vuoden puolella ku se ei ollu kauhean kalliskaan. Vieläkö sais peliporukan kokoon :D
Sain tänään naputeltua projektiani varten kaikki saamani vastaukset yhteen tiedostoon että siitä pääsee sitten ottaan paremmin tulokset ylös. Aikaa kulu useampi tunti mutta eipä tuo haitannu. Tänään on vapaapäivä ja mie tein sitä hommaa kaikessa rauhassa. Pietin taukoja välillä ja kuuntelin heviä samalla ku tein. Se oli itteasiassa aika mukavaa ja mua helpottaa tietää että pahin on nyt takana. Tai no, esitys pitää vielä piettää. Se ois ilmeisesti ennen läksiäisjuhlaa mitä mie kyllä vähän protestoin ku ois ollu niin mukavaa piettää se pikku kaljoissaan. No, ei aina voi voittaa, ei edes joka päivä.
Sain muuten vastauten mukana todellisia helmiäki, tässä muutama:
Speed of your Internet connection? Answer: fast
Your age? Answer: X = 2006 - 1982 :D
Seuraava on pelkkä kirjotusvrhe mutta jostain syystä niin hauska (mun mielestä, ehkä on vaan viettäny liikaa aikaa väärissä piireissä):
How do you connect to Internet? Asnwer: Ehternet from university
Pärjäilkäähän siellä pohjosen (kuulemma) lumettomassa talvessa, mie siirryn leffan pariin. Morjens!
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Tuesday, November 14th, 2006
|
| Subject: | Mikä ilta |
| Time: | 8:24 am. |
| Mood: |  tired. | | Music: | Metallica - Bleeding Me (Symphony & Metallica Live). |
|
Olipahan vaan mukava päivä. Meillä oli tarkotus lähteä tänään Santun kans Tokioon ja muut sano tulevansa jos pääsevät. No, Santtu jäi ilmeisesti kotia potemaan tautia ku me sovittiin että jos se on kipeäni niin se ei tule ja muitakaan ei näkyny. Menin sitten yksin käväseen. Sain hyvän osan tuliaisista hommattua ja näin samalla maisemia. Hyppäsin Yarakuchon asemalla pois junasta ja lähin kierteleen Ginzan aluetta. Lähinnä vaan sen takia että ku mie aina valitan ettei oo tarpeeks rahaa ostaa heviä ku siitä saa maksaa melkein 20 euroa per levy. Sainpahan nyt nähä että miten oikeesti rikkaat ihmiset shoppailee. Ginzan alue on nimittäin pää syy siihen miks Tokio on nykyään maailman kallein kaupunki :D Samalla reissulla käväsin kattomassa Tsukijin kalatorin mikä oli kyllä pettymys sinänsä. Oisin luullu että se on oikea tori ja mahollisesti vielä Tokionlahen vieressä. Erehyinpähän komiasti siinäkin asiassa. Kalatori oli lähinnä vaan 5-6 korttelin kokonen alue missä oli kauppoja alakerroksessa ja nekin kiinni yhen maissa päivällä. Sen kyllä arvasinki ku vilkkainta siellä on 5-6 maissa aamulla. Lahti niin ikään loisti poissaolollaan, vain joki oli vieressä. Sainpahan kuitenki siitä hyvät kuvat ja sää oli hieno.
Kun pääsin Inzaihin takasin niin aloin kaipaamaan mummon mökille Kokkolaan. Lähinnä siks että ilma oli samanlainen ku mitä siellä monesti on syksyllä ku me mennään isän kans kalastaan. Sillä hetkellä ku astuin asemalta ulos mie oisin maksanu mitä tahansa että oisin saanu olla suolaveen hajusessa saunassa ja saanu sen jälkeen juua kylmän kaljan verannalla, kuunnella mettän huminaa ja katella Tankkarin majakan valoa horisontissa. Sitä hetkeä ei voi kuvata muuten ku sanomalla sitä täyelliseks. Samalla oikein tosissani tajusin sen että tässähän on enää 5 viikkoa jäljellä ja sitten koti kutsuu. Mua onki Rovaniemellä vastassa melkonen lössi. Mummon tulee sinne ja Kaneki kuulemma on jo mun tullessa Rovaniemellä Hillan kans. Jukka vissiin tulee vasta myöhemmin. Ja tietenki isä ja äiti oottaa siellä. On se kyllä mahtavaa nähä kaikki kaveritki taas pitkästä aikaa. Toivottavasti Kuru vaan on hommannu sen uuen kahvinkeittimen :D
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Wednesday, November 8th, 2006
|
|
|
Termos taas kerran!
Met saatiin eilen japanin tunnilla hyvät naurut ku tein siinä parityötä Akin kans ja aloin kääntään yhtä lausetta. Mun ois pitäny sanoa että söin eilen illallisen kotona mutta mie sanoinki että söin eilen illalliseksi kotini :D Noh, kerrankos nuita sattuu. Mie lähetin eilen RAMKiin sen mun kyselyn ja tänään ku kirjauduin koulun postiin niin siellä oli 163 vastausta oottamassa. Eipä siinä sitten muuta kuin tallentamaan kaikki yksitellen kovolle, tylsää oli sen voin kertoa. Tunsin itteni robotiks.
Juttelin tänään koulun jälkeen aika pitkään yhen meiän tuutorin, Mikin, kans. Se oli oikein kiinnostunu Suomesta, meiän ilmastosta, tavoista yms sellasesta. Jossain vaiheessa se sitten kysy että oonko mie koskaan kokeillu jäädyttää banaania pakkasella ja yrittäny hakata sillä naulaa lautaan. Menin kuulkaa aika hiljaseks ;D Lopulta sain siihen sitten vastattua että en oo kokeillu ja että banaani tuskin sitä kestäiskään. Mutta jäi se kyllä mietityttään. En varmaan saa unta ens yönä ku mietin tuota. Mie lasken tuon kysymyksen samaan kategoriaan ku nää kysymykset että jos mikään ei tartu tefloniin niin miten se saahaan kiinni paistinpannuun ja jos puu kaatuu mettässä eikä kukaan oo näkemässä niin lähteekö siitä ääni. Oi voi, pakkohan tuo banaani homma on testata ku tuun takas, kuka haluaa tulla matkaan suorittaan lähes tieteellisiä kokeita? Vaikuttais olevan sellanen urakka että sen suorittamiseen tarvitaan banaanin, naulan ja lankun lisäks koppa kaljaa :D
163 vastausta. Aika hyvin. Harmi vaan etten voinu toteuttaa kyselyä Internetin kautta niin ku oisin tahtonu, se ois helpottanu urakkaa kummasti. Sillä tapaa kaikki vastausten analysoinnit sun muut ois voinu jättää suosiolla koodin huoleks. Nyt kaikki vastaukset täytää käyä yksitellen läpi ja musta vähän tuntuu että lisää on vielä tulossa. Itkuhan tässä kohta pääsee... Taitaa sekin olla sen kaljakopan mittanen homma.
Mulla on nyt tosissaan alkanu haluttaan sinne Hiroshimaan. Disney Sea World kiinnostas kans mutta aika alkaa käymään vähiin ja mulla on kolmeksi seuraavaks viikonlopuks varattu ohjelmaa niin että ainaki Hiroshima on pois laskuista ennen kuun loppua. Saapa nähä mitä tässä vielä ehtii. Aika kuluu niin nopeaa ettei sitä tajuakaan ennen ku sitä jo huomaa istuvansa Helsingin kentällä kahvikuppi naaman eessä oottamassa lentoa Rovaniemelle.
Olipahan pettymys tänään ku palautin proffalle kaks esseetä. Se otti ne vastaan sellasella ilmeellä niin ku se ois ollu onnellinen saadessaan lisää vessapaperia. Ei mitään kyselyä, kommentointia, ei mitään. Suomessa ne sentään yrittää esittää kiinnostunutta. Toivottavasti ne esseet ei kuiteskaan vessapaperiks päädy, ois se sääli ku mie melkein näin vaivaa niitten tekemiseen. Eipä sinänsä, kun mie tein esseen japanin SDF:stä ja perustuslain artiklasta 9 niin mie opin tosi paljon mielenkiintosia juttuja. Lähinnä siitä että miten SDF aikoinaan perustettiin ja miten sitä jo silloin, yhtä lailla kuin nykyäänkin, monet piti perustuslain vastasena organisaationa. Tässä nyt kuitenki puhutaan Self-Defence Forcesta! Japanilaiset on tosi mielenkiintosessa tilanteessa siinä mielessä että se on ainoa suvereeni valtio maailmassa mikä ei huolehdi omasta puolustuksestaan, vaan on antanu siitä huolehtimisen toisen valtion niskoille. Tai no ei varsinaisesti antanu mutta tuskin amerikkalaiset pahastus jos japanilaiset sanos niille että mitä jos me vähän kasvatettas meiän armeijaa niin te voisitte laittaa joukkojanne muihin hommiin. Itteasiassa ne on tainnu sitä ehottaakin.
Mutta joo, eipä siinä. Mie alan nukkuun. Pärjäilkäähän siellä pohjosessa, reilun kuukauen päästä näemmä!
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Monday, November 6th, 2006
|
|
|
No niin, olipas vaan Halloween. Kahelta pääsin kämpille Izakayasta ja melkein jouduin vielä käveleen sinne ku pyöränavaimet oli hukassa. Onneks löysin ne taskunpohjalta. Muuten oli mukavaa mutta kun 3 japsia, jotka miellä oli matkassa, puhu välistä omaa kieltään niin tipahin aina kärryiltä. Kovinkaan monella ei ollu koulussa pukua päällä mutta muutama löyty. Aika oireilevaa on se että suurinosa puvuista oli miesten päällä ja suurinosa niistä puvuista oli naisten asuja :D Aki, yks meiän epävirallisista tuutoreista, oli pukeutunu havaijilaistyyliseks tanssijaks ja sillä oli kaks jonkusortin pajukoria rintoina. Voitti se sillä puvulla palkinnon parhaasta asusta. Mie laitoin sen kuvan tähän päiväkirjan kuvagalleriaan, käykää ihmeessä kattomassa. Galleria löytyy tuon livejournal userinfo linkin takaa. Tuomaksella oli päällä joulupukkipuku ja naamassa Jason Worheesin verinen maski ja kädessä verinen, 30cm terällä varustettu veitti :D Santtu laitto päälleen vangin asun, se oli tuonu sen Suomesta mukanaan ku näki meille lähetetystä ohjelmasta että Halloween juhla on luvassa.
Muutin torstaina takas Miyashitonjen luo. Veivät mut illalla ravintolaan syömään ja siitä siirryttiin vielä lasilliselle samassa rakennuksessa olevaan Izakayaan. Vähän vastahakosesti lähin sinne ku on tuota kaljaa tullu taas juotua mutta ku Miyashitat halus sinne niin sanoin että jos nyt sitten yksi olut, mutta ihan yksi vaan. Laittoivat sitten mulle litran tuoppi naaman eteen ja olivat vielä huolissaan että yhenkö vain otan :D Mie jo ehin luulla että saisin vähän taukoa tuohon oluen juontiin nyt kun pääsin/jouduin pois Ohmurojen luota. Siellähän mulle laitettiin tuopillinen olutta naaman eteen joka illallisella. No eipä sillä ettei sitä kestäs juua, just eilen Miyashitojen isä sano heti ekana ku näki mut että ootpas laihtunu. Mutta kylläpä näillä ruuilla laihtumaan pääseeki. Terveellistä murkinaa syövät ja sitten ku vielä syyään tasasesti kolmesti päivässä eikä vaan yhtä isoa aamiaista ja illalla kaks kertaa isompaa illallista. Saapa vaan nähä miten nyt käy kun muutin tänne takas. Miyashitat syö pelkästään japanilaista ruokaa ja se kyllä alkaa pitemmän päälle etomaan. Santtu esimerkiks ei oo tilanteeseensa yhtään tyytyväinen. Sillä on sama homma ku mullaki että vain ja ainoastaan japanilaista murkinaa. Se ei oo kuulemma ikinä syöny niin useasti McDonaldsissa ku täällä ollessaan. Se kaipaa länsimaista ruokaa ja siks siellä monesti käyki lounaalla. Eipä sillä, kyllä seki on laihtumaan päässy vaikka liikkuuki kuulemma vähemmän ku suomessa ollessaan.
Kävin eilen Dustinin kans Kamakurassa. Se on tosi vanha kaupunki tässä Tokion lähellä. Syy miks me mentiin sinne on lähinnä se että siellä on maailman suurin vapaasti seisova Budhan patsas. Afganistanissa oli suurempi mutta Talebanit tuhos sen jokunen vuosi sitten. Tää mitä me kävästiin kattomassa on tosiaan täysin tukematon. Isompia löytyy mutta ne on sitten jollain tavalla tuettu. Tää patsas on aikojen kuluessa selvinny kahesta tosi isosta tsunamista ja yhestä _todella_ isosta maanjäristyksestä. Kyseinen maanjäristys tuhos Tokion vajaa sata vuotta sitten. Chris ois varmaan kans halunnu matkaan mutta se meni Hokkaidolle tapaamaan yhtä professoria joka tutkii Ainujen kulttuuria mistä Chris on kiinnostunu. Ainut on erittäin pieni vähemmistö täällä Japanissa joka on aika pitkälti samassa asemassa ku saamelaiset Suomessa. Tavat ja kieli on katoamassa ja niitä yritetään nyt kovalla vauhilla elvyttää. Maailmassa on Chrisin mukaan jäljella vaan 3 natiivia ainun puhujaa. Kaikki muut on opetellu sen jotenki muuten. Lisäks nää 3 on kaikki yli 70 vuotiaita.
Japanilaiset tuntuu alottavan joulun kohtuu aikasten. Eilen oli Juscoon elikkä tuohon viereiseen tavarataloon ilmestyny joulukoristeita ja tänään autoin perheen äitiä laittaan joulukoristeita paikoilleen täällä talossa. Tosi erilaisia ne on suomalaisiin koristeisiin verrattuna. Joulukuusi näin esimerkiksi oli periaatteessa vaan valokaapeleista tehty risu. Siinä on jonku sortin runko ja valokaapelit toimii oksina. Niitten päässä sitten luonnollisesti palaa erivärisiä valoja ja väri vaihtuu aina välillä. Samaa lajia on kuusen vieressä seisova joulupukki elikkä paikallisittain Santa-san.
Sovittiin tänään perheen äitin kans että jätän parilta seuraavalta viikonlopulta sunnuntait vapaiks. Se puhu jotain automatkoista että kaipa tässä ollaan lähössä reissuun katteleen lähialueita. Hiroshimassa mulla haluttais käyä mutta se on niin kaukana että en kehtaa perheeltä kysyäkään. Me saatetaan kyllä kävästä siellä vaihtareitten kans. Se vaan on vähän pitempi reissu ku matka itessään taitaa kestää jotain kymmenen tuntia ellei sitten mene luotijunalla joka maksaa sen 180 euroa suuntaansa. Rannikkolaivalla ois hieno mennä :D
Että sellasta. Mie alan nyt kirjottaan esseetä. Pärjäilkää pakkasissa, meillä on täällä 18 astetta lämmintä. Ulkona siis, talossa mainaa jäätyä. Tulipa tuosta mieleenki että taianpa lähteä ulos lämmitteleen :D Ostin muuten ulkosen kovon itelleni. 80 giganen vehje ja hintaa tuli 82,6 euroa. Aika kallis siis giga määräänsä nähden mutta siinä onki koukku. Tää on varsinaisesti kannettava käyttöön tarkotettu vehje, joka ei tarvi erillistä virtajohtoa vaan se ottaa virtansa suoraan USB-portista. Lisäks se painaa vain 150g ja kokoa sillä on sellanen 5*3*1cm. Väri on tietysti musta :D
Termos!
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
Wednesday, November 1st, 2006
|
| Subject: | Fuji-san |
| Time: | 6:52 am. |
| Mood: |  anxious. | | Music: | Insane Clown Posse - House of Horrors. |
|
No nih, nyt oon sitten nähny korkean vuoren. Käväsin eilen isäntäperheen kans Fujilla ja olihan se mahtava. Jännä silleen että sen ympäristössä on muitakin vuoria, tosin ei yhtä korkeita, mutta sen _välittömässä_ läheisyydessä (5-10km) ei oo yhtään, se on pelkkää tasankoa. Löysin Fujin vierestä samalla pikkukylän mihin mie muutan vielä joku päivä. Ison järven rannalla sijaitteva rauhallinen paikka missä ei ollu turhan paljon ihmisiä tai muutakaan suurempaa, sellanen arviolta Rovaniemen kokonen paikka. Sen paikan ympäristö oli todella kaunis, vaikea alkaa ees kuvaamaan. Kävästiin me tosiaan Fujin rinteilläki. 2020 metrissä oli ns. 5 pysäkki mitä korkeammalle me ei menty eikä taia turistit päästäkään. Puuraja oli siinäkin jo tosi lähellä ja siitä pysty jo näkemään että puurajan yläpuolella maa ei varsinaisesti oo enää muuta ku kiveä, tuliperästä ja mustaa sellasta. Tuo pysäkki mistä mainittin on osa pysäkkijärjestelmää jolla Fuji on jaettu osiin. Jokasella pysäkillä on jonku sortin näköala tasanne ja yleensä jonkunlainen myyntikoju. 5 taso oli pettymys siinä mielessä että se muistutti mua liikaa Joulupukin Pajakylästä. Näköala oli kyllä hieno!
Fujin vieressä on muuten huvipuisto, jossa on kaks merkittävää vetonaulaa. Maailman isoin vuoristorata ja maailman pelottavin kauhutalo. Vuoristorata näytti näytti siltä etten uskaltas mennä kyytiin vaikka tykkäisinki kyseisistä vehkeistä. Suomessahan ne on yleensä pultattu maahan kiinni _tosi_ tukevasti mutta tuo nyt oli vaan laitettu siihen, ei sen kummempaa. Kauhutalo puolestaan on rakennettu entiseen sairaalaan ja kierros kestää 20 minsaa. Siinä ei oo yhtäkään muovista vampyyriä tms. yhtä "pelottavaa" vaan kaikki hirviöt on ihmisten esittämiä. Talo on myös täynnä kaikenlaisia salaovia ja vastaavia mitä henkilökunta käyttää ku ne hiipii ihmisten kimppuun. Esimerkki: Oot menny huoneeseen joka on jo valmiiks pelottavaks tehty ja pimeä. Sie oot varma ettei siellä oo ketään. Yhtäkkiä joku onki sun selän takana ja huutaa että BÖÖ!!! No samapa tuo, en koko puistossa käyny ja hirveesti ei kiinnostakaan, itsehän olen enemmän possujuna ihmisiä :D
Huomasin muuten Tokiostaki uuen asian. Japanihan on kohtuu pieni paikka näin suurelle ihmismäärälle, joten kaikki on täällä vähän pienempää ja tiukempaan pakattua. Tokiossakin on keksitty näppärä tapa rakentaa moottoritie kaupungin läpi. Se on nimittäin rakennettu joen päälle. Siinä se kiemurtelee jokea pitkin ja välillä ku joki ei mee samaan suuntaan ku tien pitäs mennä niin ne rakentaa tunnelin talojen alta seuraavan joen rantaan :D Kätevää eikös vain?
Meillä alkas täällä Halloween juhlat parin tunnin päästä. Siitä sitten jatketaan muutaman paikallisen kans Izakayaan. Ja huomenna rapulissa muuttamaan :D No on se aina parempi kuin rapulassa lähteminen Fujille, Tuomas ja Mika aiko nimittäin tehä just sen :D Niillä on herätys joskus viien jälkeen aamulla, itsehän herään vasta yheksältä.
Eipä siinä, pärjäilkäähän siellä pohjosessa.
PS.
Tennari, oon nyt ottanu Insane Clown Possen kuunteluun ja tykkän kovasti
|
|
Comments: Add Your Own.
|
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
dregon84's journal
weird.